Pitkään aikaan en ole saanut aikaiseksi päivittää tänne mitään, mutta nyt viimein jonkinlaista selontekoa tulossa :). Aloitin siis harjoittelun viime kuun alkupuolella Edvin Laineen koulussa, jossa olen nyt ollut siis avustajan hommissa. Minut sijoitettiin pääosin ryhmään, jossa on reilu parikymmentä oppilasta, viitos- ja kuutosluokkalaisia, osalla heistä on erityisen tuen tarvetta, mutta sanoisin että valtaosa ryhmästä on aika levotonta ja oppimisympäristönä ko.ryhmä on hyvin haastava kaikille oppilaille juurikin siksi. Ajoittain olen ollut myös pienryhmissä avustamassa ja valvomassa tunteja opettajan ollessa esim.palaverissa sekä käsityötunneilla avustajana artesaanitaustani ansiosta, tuolloin olen avustanut opettajaa ryhmässä, jossa on pääsääntöisesti poikia normiluokalta sekä pienryhmästä. Olen saanut lisää kokemusta erilaisten oppilaiden avustamisesta tämän harjoittelun aikana ja havainnut sen, että niin paljon kuin vierastin ajatusta näinkin "pienten" lasten kanssa työskentelystä, olen viihtynyt harjoittelupaikassani erittäin hyvin ja minusta on mahtavaa kohdata päivittäin uusia, erilaisia haasteita mitä tulee vastaan näiden lasten kanssa. Eniten harmittaa, että harjoitteluaikani on jäänyt aika lyhyeksi oman terveydentilani ja lapseni sairastamisen takia, mutta toivoisin voivani jatkaa Edvinillä vielä pidempään, kuin mitä oli suunniteltu.
Tämä ryhmä, jossa pääsääntöisesti toimin, on ottanut minut vastaan hyvin ja olen jo viimein oppinut heidän nimensäkin, mikä oli minulle haastava asia :D.. Ryhmässä on joitakin erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia, muutamalla on ADHD ja uskoisin että osalta löytyy muitakin diagnooseja, en ole asiasta pystynyt opettajan kanssa puhumaan vielä, mutta ajattelin kyllä kysyä, helpompi olisi auttaa lasta oppimaan, keskittymään ja olemaan tunnilla, kun tietäisi minkälaisen lapsen kanssa on tekemisissä. Osa pojista on kertonut minulle itse siitä, että heillä on diagnosoitu ADHD ja lääkitystä ei ainakaan heillä ole käytössä. Yksi oppilaista on minulle hieman mysteeri, sillä hänellä ei riitä ollenkaan keskittymiskyky tunnilla opetukseen, mutta en oikein osaa lukea tätä poikaa, miten auttaa häntä ja mistä on kyse. Poika on aika kiltti, mutta äänekäs ja helposti häiriintyvä, vaipuu usein omaan maailmaansa ja näyttää "nukkuvan" tunnilla usein, ei kuuntele ohjeita eikä pysty tekemään juuri mitään tehtävää loppuun. Häntä haluaisin auttaa paremmin, ihmettelen oikeastaan ettei hänellä ole henkilökohtaista avustajaa ollenkaan.. Osa oppilaista tulee kertomaan minulle, jos on mielenpäällä jotain, liittyi se sitten kouluun tai yksityiselämään ja minusta se on aika ihanaa, että luottavat minuun sen verran. Olen pyrkinyt kuuntelemaan heitä, vaikka olisi tilanne, että kiire painaa päälle ja oman osaamiseni mukaan olen myös koettanut neuvoa heitä ongelmissaan. Tietynlaista topakkuutta on pitänyt harjoitella, että heihin saa jonkinlaisen otteen silloin, kun mopo karkaa ja tätä tapahtuu joka tunnilla useaan otteeseen. Olen huomannut osan opettajista (etenkin heidän, jotka sijaisina ovat pyörähtäneen) käyttävän taktiikkaa, jossa huudetaan niin, että ikkunat helisee, senkin olen havainnut ettei se juurikaan auta. Minulle on käyty kauhistelemassa tämän ryhmän kamalaa kurittomuutta ja on ihmetelty, miten siellä pärjää täyspäisenä yksikään opettaja tai avustaja. Minusta tuossa ryhmässä on mukava olla (kaikkien kauhistelijoiden ihmetykseksi), tykkään niistä lapsista ja vaikka ovatkin aika kovaäänisiä niin heillä on tietynlainen kunnioitus aikuista kohtaan eikä siellä oppilaat kuitenkaan hypi aikuisten silmille vaan pienellä lahjonnalla ja pahalla silmällä pääsee jo pitkälle. Osa oppilaista haluaisi oikeasti oppia ja kuunnella opetusta, hankalaahan se on mikäli luokassa vallitsee anarkia, usein nämä oppilaat valittavatkin asiasta, kun eivät melussa kykene keskittymään tehtävien tekoon saati seuraamaan opetusta. Tässä on hyvin nähtävissä se ongelma, minkä integrointi tuo tullessaan, vaikkakin se toisaalta on myöskin hyvä asia ja auttaa lasta oppimaan osaksi isompaa kouluyhteisöä. Onneksi on mahdollista laittaa osa oppilaista hetkellisesti käytävään työskentelemään ja tekemään tehtäviä, yleensä juurikin ne oppilaat, jotka jaksavat keskittyä ja kykenevät tekemään tehtäviä ilman kokoaikaista valvontaa ja ohjeistusta. Osassa luokkia, missä olen lyhyitä "sijaisuuksia" tehnyt (opettajan ollessa palaverissa tai muutoin poissa esim.tunnin, kaksi) olen huomannut sen, ettei aikuisilla ole mitään valtaa ja oppilaat kohtelevat sijaisia ja avustajia melko törkeällä tavoin, puhelimia rassataan vaikka asiasta kielletään ja ei tehdä mitään mikä liittyy kouluun, omien opettajiensa kanssa homma kuulemma kuitenkin pyörii. Näiden kanssa olen joutunut itsekin käyttämään ääntä ja komentamaan kovastikin, mutta usein aika turhaan, sillä jos ei ole motivaatiot kohdillaan niin ne ei sitten tunnu olevan.
Pienryhmässä olen törmännyt myös erittäin haastaviin (näin alkutekijöissään olevana LaNuna näen asian vielä näin) tilanteisiin, joissa impulsiivisuus aiheuttaa jopa väkivaltaisia yhteenottoja oppilaiden välillä ja näitä tilanteita on opettajan vetämänä sitten käsitelty koko luokan voimin. Eräs pienryhmä, jossa on 6-luokkalaisia poikia, on ollut mielenkiintoinen työympäristö poikien moninaisten ongelmien takia. Tässä ryhmässä olen avustanut kolmea, joskus viittä lasta, joilla on eriasteisia oppimisvaikeuksia ja osalla aika vakavia käytöshäiriöitä. Pojat ovat kohteliaita ja kuuntelevat ohjeistuksen kyllä, mutta usein sen saa kertoa uudelleen ja uudelleen. Tässä pienryhmässä on sattunut myös fyysistä väkivaltaa oppilaiden kesken, sillä osalla heistä on vaikean ADHD:n takia impulsiivista käytöstä sekä itsehillintäongelmia. Nämä pojat ovat aivan valloittavia ja mahtavan iloisia tovereita hyvinä hetkinään ja koen rikkautena sen, että saan olla osana heidän opintietään nyt. Keskusteluhetken erityisopettajien kanssa ovat myös olleet todella mielenkiintoisia ja näitä tahtoisinkin enemmän, tosin ymmärrän että kiireistähän se on koulupäivisin opettajan elämä. Olen pyytänyt pääsyä palautekeskusteluihin mukaan, jotta saisin kokemusta myös yhteistyöstä perheen kanssa, tämä hoitunee ainakin oman ryhmän oppilaiden parissa.
Tässäpä kaikki tärkeimmät mielenpäältä pois, harkka jatkuu ja innolla odotan uusia haasteita ja sitä, mitä jatkossa tapahtuu.. Kevään harkkapaikka yhä mysteeri, sitäkin koetan selvittää. Kiuruveden nuorisotalo olisi ollut mahtava harjoitteluympäristö, mutta minulla ei ole rahallisesti mahdollista kulkea siellä päivittäin. Pitää mietiskellä ja koettaa onneaan, josko jostain joku mukava, haasteellinen paikka löytyisi.
Minun pitänee alkaa tehdä näyttösuunnitelmaa nyt kunnolla, melko rankalta tunnustaa kun en oikeasti tiedä mitä kaikkea minulta vaaditaan ja miten nämä hommat hoidetaan. Apua pyydettävä vertaistukiryhmältä ja kenties Edvin Laineen koulun ohjaajilta, -ihan oon pihalla tästä asiasta vaikka itse työt sujuvatkin mukavasti. Paperilla kaikki vaikuttaa niin vaikealta ja en vaan tiedä mistä lähteä liikenteeseen.. Näin kirjoittaa opiskelija nimimerkillä "Unettomia öitä asian tiimoilta-82". Kahvia koneeseen niin alkaa ajatus juosta, ellei jopa ihan lähde käsistä koko homma :).
