Pää pyörällä uusista asioista ja jotain pitäisi vielä saada ihan konkreettisesti ulos sieltä tänne blogiin, tsemppaan itseäni kahvilla ja aloitan ihan kylmiltään, -näin.. Oppimispäiväkirjan pitäminen ei ole minulle mitenkään tuttu käsite, tietynlaisena itsekriittisenä ja kilpailuvietin omaavana persoonana tämä voi olla haaste sinällään, etten ala ylisuorittaa tässäkin. Mutta lähdetään nyt kuitenkin ihan alusta, jookos?

Olen vuosia miettinyt ja haaveillut pääseväni opiskelemaan alaa, jossa saisin tehdä työtä nuorten parissa. Aiemmin minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä opiskelemaan, sillä koulu olisi ollut suhteellisen kaukana ja elämäntilanne ei ollut suotuisa kokopäiväiseen opiskeluun. Keväällä asiaa mietin ja puin, kunnes törmäsin Ylä-Savon ammattiopistossa järjestettävään Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto-koulutukseen ja sepäs olikin sitten siinä se, -hakemusta peliin ja sisälle pääsin jotta heilahti. Alan valintaan vaikuttaa osaltaan oma poikani, ihana, hellyyttävä ja raivostuttavan rasittava teini-ikäinen (kaikella rakkaudella) joka putkahti elämääni ollessani itsekin vielä keskenkasvuinen teini. Hänellä on diagnosoitu ADHD ja oppimisvaikeuksia, joiden myötä hän on pienryhmässä käynyt kouluaan ja sitä kautta olen ollut paljon erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten ja lasten kanssa tekemisissä, havainnut että eniten he tarvitsevat ymmärtävää ja johdonmukaista aikuista, joka on läsnä ihan aidosti, eikä vaan ammatillisten intressien puitteissa. Siksi olen tässä ja nyt, koska haluan oppia auttamaan nuoria ja ennaltaehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Vaikka kokemuspohjaa onkin tavallaan, oppimista on vielä paljon ja tulevat haasteet otan vastaan innolla.

Ensimmäinen koulupäivä, jolloin kokoonnuttiin LaNu16-17 ryhmän kanssa, oli syyskuun alkupuolella ja tuolloin tutusteltiin luokkatovereihin ja opettajaan, käytiin läpi sitä mitä kuuluu Lasten ja nuorten erityisohjaaja-opintoihin ja työhön kyseisellä alalla. Silloin iski ensimmäinen rimakauhu, -mihin lienen taas itseni sotkenut?! No, tämä tunne meni ohi (ainakin hetkellisesti), koska muistin tunteneeni samanmoista paniikkia aloittaessani aiemmat ammatilliset opintoni tekstiili- ja vaatesuunnittelijaksi ja loppujen lopuksi asiat menivät omalla painollaan, teoria ja käytäntö kulkivat käsikädessä ja etenkin työssäoppimispaikoilla kaikki haastavat ja hankalat asiat vain loksahtivat paikoilleen eikä paniikkia opintojen edetessä tullut enää. Kotiläksyksi saimme Ihmiskäsitys-tehtävän, jonka olen jo lähestulkoon saanut valmiiksi. Esseen aihe oli sinällään helppo, koska olen joskus nuorena tyttönä opiskellut vierailevana tähtenä lukiossa psykologiaa, etiikkaa ja filosofiaa ja useat käsitteet sekä keskeiset henkilöt olivat jo käyneet tutuiksi sitä kautta. Mielenkiintoista oli tosin lukea ihan ajatusella ja pohtien mitä mikäkin ihmiskäsitys oikeasti pitää sisällään. Samaan aikaan olen tehnyt muistiinpanoja sivutolkulla toiseen itsenäiseen tehtävään aiheesta "Oma rooli ohjaajana ja kasvattajana", -paljon on herättänyt ajatuksia tämän pohdinta ja aion käyttää tähän esseeseen paljon aikaa.

Kirsi-open kanssa ollaan pidetty muutamat istunnot kahdelleen (palttiarallaa 4,5 h) henkilökohtaistamisen ja muiden opiskelusuunnitelmien parissa, käytiin läpi osaan.fi-testin tulokset, jonka tosiaan kuumeen kourissa tein jokunen viikko sitten. Sen perusteella löysimme vahvuuksiani sekä ennenkaikkea ne asiat, joissa tarvitsen vielä tukea, opastusta tai käytännön kokemusta oppiakseseni. Etsin työssäoppimispaikkaa viikon ajan, kyselin mm.nuorison tuki ry:ltä ja nuorisotalolta ja kiuruveden nuorisotalolle olisin päässytkin, mutta samaan aikaan sain tiedon siitä, että minulle olisi paikka Edvin Laineen koululla, jossa pääsisin 5-6luokkalaisten ryhmään ja ihan jo välimatkan takia päätin ottaa tämän iisalmen harkkapaikan vastaan. Opettaja Petteri Kettuseen olin tänään yhteyksissä ja jospa saataisiin jo tälle viikkoa tapaaminen järjestettyä, jolloin saataisiin sovituksi harkan ajankohta, tavoitteet ja muut käytännön asiat. Mikäli mahdollista, aloittaisin mielelläni harjoittelun jo ensi viikon alusta.

Aika juoksee, lapsen hakuun on ennätettävä ja illalla kun tyttäreni 6v. nukahtaa, äiti palaa jälleen opintojensa kimppuun uudella raivolla. Illalla ajattelin tehdä jonkinlaista tomintasuunnitelmaa harjoittelua varten, jos en nukahda sohvaan.. Mutta onneksi tässä on aikaa vielä jokunen päivä ennen sen alkamista, joten en ota paniikkia. Koetan täydentää tätä päiväkirjaani aina kun on jotain uutta tai mielenpäällä jokin opintoihin liittyvä asia joka pitää saada prosessoitua jotenkin.

                                                "I am still learning" -Michelangelo-